— Kummallisempaa on, sanoin minä, että sinä ajattelet sellaista.
— Me kaksi, sanoi Gertrud, olemme syventyneet kaikkeen. Me olemme pyhästi luvanneet toisillemme, ettemme koskaan suostu yhteiseen makuuhuoneeseen, kun menemme naimisiin. Me voimme puhua Erikille, jos haluat.
— Kiitos ystävällisyydestä, sanoin minä, mutta ei ole tarvis, sillä minä suostun siihen täysin vapaaehtoisesti.
Samassa Erik onneksi tuli vuokrasopimuksineen.
— Minä tulen kanssasi valitsemaan seinäpapereita, sanoi Märtta seuraavana aamuna, ja kun hän oli saanut kuntoon samettipukunsa ja hattusulkansa, me läksimme. Oli ihana ilma, ja päästyämme kadulle kysyi Märtta, enkö halunnut tehdä automatkaa Eläintarhan ympäri ensin.
— Tänään on kuin glace au four, hän sanoi.
— Mitä tarkoitat?
— Niin koko luonto. Polttava aurinko ja sitten jääkylmä lumi. Pidätkö sinä glace au four'sta?
— Minä en ole koskaan syönyt sitä.
— Ajattelehan, kuinka sinä olet saanut kärsiä puutetta. Kuinka toivonkaan, että minulta joskus olisi jotakin puuttunut. Silloin ehkä olisin ollut enemmän sinun kaltaisesi.