Kotona oli meillä vanha ompelukone, joka toisinaan tuli aivan hulluksi, alkoi ilman näkyvää syytä kolista ja ontua, katkoi lankaa, taittoi neuloja, meni umpilukkoon ja levitti sanomattomasti ikävyyttä ympärilleen. Isä, joka kutsuttiin sitä katsomaan, sanoi: se on niinkuin naiset, ja kuinka minä olin äkäinen siitä! Nyt tunnustan nöyrästi olevani tuon vanhan koneen sukua. Mutta tämä ei saa uudistua. Minun pitää tästedes käyttäytyä ihmisten tavoin, hallita luonnettani tiukoin ohjin ja pitää vikani tarkoin kurissa. Tänään on minun kai maattava, koska minussa on kuumetta, mutta huomenna nousen uusin mielin ja käyn sitten hiljaa ja tasaisesti, kuten kunnollisen ompelukoneen sopii ja tulee.
8. Matildan tulo.
Huhtikuun 17 p:nä.
Matilda tuli torstaina piironkineen kaikkineen, minä tarjosin hänelle kahvia ja näytin kyökin, sitten hän läksi matkoihinsa hankkimaan ruokavaroja. Heti hänen mentyään istuuduin salin pöydän ääreen, edessäni arkki paperia ja sen vieressä kymmenen kymmenenkruunun seteliä, joiden täytyi riittää varustuksiini kesäkaudeksi. Pian oli luetteloni tarpeistani tullut niin pitkäksi, että Kustaa Vaasa kymmenkruunusissa näytti vapisevan harmista, aivan kuin hänet olisi pantu tekemään kahden miehen työ. Nyt täytyi siis pyyhkiä pois, ja ensimmäinen, joka meni, oli kävelypuku. Tuntuu vaikealta kun pitää kulkea tiukassa hameessa, mutta annahan olla, jospa sentään saisin riittämään uuteen hameeseen ainakin. Sivuutan sen sijaan jonkun puseron. Kun siten olin pyyhkinyt pitkin matkaa ja supistanut joka erää, pääsin kaikkiaan 122 kruunuun. — Uudelleen, ajattelin ujostelematta, niin täynnä intoa ja hyvää tahtoa, etten huokaisemallakaan osoittanut mahdolliseksi saada vähän enemmän rahaa Erikiltä. Samassa soi ovikello, ja kun aukaisin, seisoivat siinä Märtta ja Gertrud, loistavan iloisina. He olivat juuri saaneet päähänsä pukeutua samanlaisiin pieniin vuoristolaislakkeihin, jotka olivat tulleet muodinmukaisiksi sodan johdosta, ja syöksähtivät nyt luokseni näyttämään kuinka ne heille sopivat.
— Saammeko lainata niskapeilin! Ja niin he katosivat makuukamariin. Minä pistin kiireesti luetteloraukkani piiloon ja astuin pari askelta seuratakseni heitä, mutta jäin seisomaan keskelle lattiaa. Aina valpas kateus oli iskenyt hampaansa siveään sydämeeni ja riippui siinä kiinni, vaikka kuinkakin koetin ravistaa sitä tiehensä.
— Kam, mihinkä sinä jäit? huusi Gertrud.
Samassa tuli Matilda ja minä aloin purkaa tavaroita hänen toriverkostaan.
— Sianlihaa, jaha, ja sitten ruskeita papuja.
— Sanoivat sen olevan Palmstiernan sianlihaa, selitti Matilda, ja silloin ostin sitä. Liha on kallistunut kauheasti, ja nyt, tietääkö rouva, minun hauskalta teurastajaltani on leikattu käsivarsi paljon kyynärpään yläpuolelta.
Tuijotin luultavasti hölmistyneenä häneen, ja silloin hän selitti: niin nähkääs, siinä oli verenmyrkytys. Ja mitä ruskeihin papuihin tulee, niin tahdon vain sanoa rouvalle, että niitä oikein jonotettiin puodissa, ne on salaa kuljetettu Hollannista; mutta minä tyrkkäsin rouvat tieltäni, niin että sain kun vielä oli jäljellä.