— Jospa anoppimuori vain tahtoisi olla puhumatta asiasta, rukoilin sydämessäni matkalla sinne. Mutta se oli turhaa.
— Ettekö ole löytäneet häntä? alkoi hän heti. Ajatelkaahan, että jonkun lapsistani piti joutua sellaiseen pulaan. Mutta eihän poliisi kelpaakaan mihinkään.
Erik meni heti entiseen huoneeseensa ja sulki oven.
— Koetat kai sinä rohkaista poika parkaa, Kamilla, sanoi anoppi minulle. Ja ajattelet kai, että hän on aivan syytön, niin ettet moiti häntä mistään. Kesken kaiken, Ruut kirjoitti tänään, hän on Marbyholmassa ja hoitaa vanhaa Hårdh'in vapaaherratarta, tiesitkö siitä, ja kysyi voisiko sinulla olla mitään hyötyä kolmen sadan kruunun lainasta? Sillä silloin hän heti lähettäisi ne sinulle.
Samassa tuli Gertrud sisään ja syleili minua ja valitti onnettomuuttani.
— Voinko tehdä mitään hyväksesi? hän kysyi.
— Kyllä, sanoin, jos tahtoisit hankkia minulle piano-oppilaita. Ja sen hän lupasi, mutta on sitten unhottanut koko asian.
Eikä se muuten olekaan niin ihmeellistä. Hänellä on niin paljon tärkeitä asioita hoidettavana omasta puolestaan. Hän veti minut huoneeseensa ja uskoi minulle, että nyt, kun lukukausi läheni loppuaan, nuo kolme korkeakoululaista tahtovat selkoa siitä, mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Ei mitään häilyvää puolueettomuutta enää, nyt on valittava. Nyt on tosiaankin kaikki niin sekaisin kun saattaakin, niin kauan hän on valehdellut ja torjunut luotaan ja siirtänyt tuonnemmaksi.
— Toisinaan luulen, että olisi parasta jättää heidät kaikki kolme, sanoi hän. Mutta sitten minusta tuntuu, että sekin olisi tuhmaa, ja niin sanoo Märttakin.
— Tietävätkö he toisistaan? kysyin.