Koetin selittää hänelle, että asianlaita oli päinvastoin, mutta hän ei uskonut sanaakaan puheestani.
— Niin, herrasväki vetää aina yhtä köyttä kaikessa mikä on huonoa, sanoi hän.
Minä suutuin ja äkkipikaisuudessani uskoin hänelle sellaista, minkä oikeastaan piti olla syvä salaisuus.
— Voin kertoa Matildalle, sanoin, että kasöörille on tehty tarjous olla mukana puijaamassa valtiota. Hän olisi ansainnut kaiken mitä menetimme pankkivarkaudessa ja enemmänkin. Mutta hän ei tahtonut.
— Milloin se tapahtui?
— Eilen iltapäivällä, niin, Matilda itse aukaisi oven tuolle ikävälle miehelle.
— Niin, mutta hän näytti nokkelalta, sanoi Matilda. Ja kaksikymmentätuhatta on rahaa.
— Mistä Matilda tietää?
— Rouva kulta, minä kuulin hänen joka sanansa — — — Ajattelin juuri, mahtaako rouva saada kasöörin ryhtymään asiaan?
— Mitenkä Matilda voi luulla, että minä hetkeäkään tahtoisin sellaista?