— Oliko se vaarallista sitten?
— Kyllä, luonnollisesti se oli hyvin vaarallista, koska se oli laitonta, Mutta Matildan tulee ymmärtää, ettei kasööri hylännyt tarjousta vaaran takia. Hän ei tietenkään tahtonut näinä aikoina tehdä mitään, jonka hallitus on kieltänyt tai joka saattoi vahingoittaa maata. Tähän ei Matilda vastannut. Hetken mietittyään hän kysyi: — Miksi hän tuli kasöörin luokse?
— Sen vuoksi, että hän oli lukenut sanomalehdistä, että kasööri oli menettänyt niin paljon rahaa. Hän ajatteli: se raukka tekee mitä tahansa.
— Mutta siinäpä hän erehtyikin, totesi Matilda äänellä, joka ei osoittanut sen enempää hyväksymistä kuin moitettakaan. Vaikka alussa tuntui minusta tietysti, että asia herätti kasöörin mielenkiintoa.
— Niin, se tapahtui, jotta hän saisi tietää enemmän.
— Eikö hän pyytänyt saada jotakin kirjallisesti?
— Kyllä, mutta, siitä ei tullut mitään.
— Niin niin, sanoi Matilda, asia on nyt niinkuin se on, ja samalla me vaihdoimme keskusteluainetta.
Eikä sellaisista tule puutetta. Matildan tultua on talo alkanut näyttää minusta toisenlaiselta kuin ennen. Nyt tiedän, että rouva Petterssonin säilöön panemat munat ovat alkaneet pahettua, että rouva Janssonin hillo on ruvennut käymään, että rouva Anderssonin mies tuli juopuneena kotiin eilen, ja että portinvartian tyttö oli tappanut itsensä — eikö hän tarvitsisi selkäänsä? Samalla kun joukko perheitä oli muuttanut maalle, alkoivat naineiden miesten harha-askeleet, eikä voi tapahtua mitään sellaista, jota Matilda ei tiedä ja selittele. Ja lorun loppuna on: — Niin, huonot miehet saavat hyvän rouvan ja päinvastoin, mutta Jumala ohjaa. Ja sitten: — Rouva voi olla iloinen, kun on saanut hyvän miehen.
— Sitten minä kaiketi olen huono?