— Niin en ole sanonut. Mutta sen saatan sanoa, että kyllä huonommalla aina on hupaisempaa.
Kolme päivää sen jälkeen kuin tuo ruma mies, joksi hänet nimitin, oli käynyt Erikin luona ja ajettu ulos, ja ennenkuin vielä olimme ehtineet rauhoittua sen suuren tapahtuman jälkeen, sattui uusi. Erik tuli kotiin sen näköinen ilme kasvoillaan, etten ollut nähnyt hänellä kuukauteen. Pankkivaras oli saatu kiinni! Ja ajatelkaahan, hänen mukanaan kokonaista yhdeksäntuhatta kruunua! Luulen, että Erik oli enimmän ihastuksissaan siitä, että mies todellakin oli kansainvälinen ammattipankkivaras, se ikäänkuin hyvitti hänen kunniaansa.
— Tuntuu aivan kuin olisimme saaneet periä, sanoin.
— Niin, mutta älä luule, että silti pääset säästämästä. Meillä on 8,000 vielä maksettavana, Kamilla.
Matildaan vaikutti asia mitä syvimmin.
— En ole milloinkaan ennen huomannut, että kannattaa olla rehellinen, sanoi hän ja oli hyvin nolo. Ja niin pian kuin kaikki kävi. Ei Jumala muutoin tavallisesti ole niin nopsa.
Koetin käyttää tilaisuutta hyväkseni pehmittääkseni hänen sydäntään. Sanoin hänelle kuinka epäedullista oli tehdä jotakin epärehellistä rahan takia. Ei ollut mitään, josta ajan mittaan olisi jotakin iloa paitsi rehellisyys. Luuliko Matilda, että kaikilla noilla, jotka olivat rikastuneet isänmaan ja köyhien kustannuksella, oli vähintäkään iloa rahoistaan?
— Vielä mitä, kyllä niillä vaan on hauskaa, sanoi Matilda.
13. Maijan salaisuus.
Kesäkuun 17 p:nä.