Jos Maija nyt astuisi sellaisen askeleen, kuin se on, jonka hän sanoo päättäneensä, niin se mullistaisi koko Jaakon ajatusmaailman. Nainen tulisi toimivaksi henkilöksi, tekijäksi, hän taas siksi, joka ottaisi vastaan naisen kädestä, hänen uhrautuvaisuutensa kautta, onnensa — tai mitä siitä sitten tulisi.
— Jos olen käsittänyt Jaakon oikein, sanon minä, niin hän on ylpeä siitä, että on getlemanni. Ja nyt sinä tahdot riistää häneltä sen käsityksen? En voi selittää menettelyäsi muulla tavoin kuin että olet sairas ja sen vuoksi et kykene ajattelemaan ja päättämään selvästi.
Maija vain katsoo minuun ihmeellisesti hymyillen. — Etkö voi käsittää, jatkan minä yhä kiivaammin, että, kun mennään naimisiin, niin on tarkoitus pysyä yhdessä ja kantaa seuraukset. Ei kai tarkoituksena ole koettaa päästä pälkähästä heti ensi vastoinkäymisen kohdatessa. Hylkäisitkö sinä Jaakon, jos hän sairastuisi? Et, sinä pitäisit sitä halpamaisena. Mutta Jaakkoa sinä tahdot houkutella tuolla niin sanotulla jalomielisyydelläsi! Hän ei saisi kestää kohtaloansa miehen tavoin! Eihän hän kuitenkaan koskaan voi saavuttaa mitään onnea, joka vastaisi sitä, että hän menettäisi puhtaan getlemannimaineensa, senhän sinä hyvin tiedät. Sinä et varmaankaan pidä Jaakosta ensinkään!
Maija hymyilee.
— Voi minun päiviäni, sanoo hän. Ellen pitäisi Jaakosta enemmän kuin itsestäni, niin istuisin täällä kaikessa rauhassa hänen puhtaan kilpensä suojassa, kuten sanot. Voit käsittää, etten aijo antaa Jaakolle tilaisuutta valita. Mitään tyhjää viittausta en aijo tehdä, sinun pitäisi tuntea minut siksi hyvin. Hänet valtaa äkillinen levottomuus. Kuulehan, Kam, tämä on sisarellista luottamusta, ja minä olen vakuutettu, ettet petä sitä.
— Niin, luota vain minuun, vastaan minuun, koko ajan tietäen valehtelevani.
14. Erik ei tullut.
Kesäkuun 25 p:nä.
Sain kieltävän vastauksen, Erik ei tullut. Minulla ei ole varoja, hän kirjoitti, mutta se ei ollut totta, päinvastoin olisi hänelle tullut halvemmaksi matkustaa tänne kuin lähteä tuonne Pankkisaareen, joka Sahlgrenilla ja Sohlbergilla oli saaristossa. Matka tulee aina kalliiksi, on hän sanonut minulle. Sitävastoin pitäisi minun, Kamillan, kirjoitti hän edelleen, viipyä niin kauan kuin sain. Matilda hoiti häntä erinomaisesti. Mutta olisi hyvä, jos voisin lähettää kotiin vähän marjoja ja vihanneksia, Matilda on niin innoissaan saadakseen alkaa säilykkeiden laittamisen. Koetin Jaakon ja Maijan nähden olla olevinani niinkuin ei kielto koskisi minuun sanottavasti, mutta minun oli vaikea pidättää itkuani, kunnes pääsin huoneeseeni. Muistin nyt miten kiire Erikillä oli saadakseen minut lähtemään, kuinka paljon hän puhui siitä, että matka tekisi hyvää minulle, kun minulla oli ollut niin paljon ikävyyksiä. Kuinka hän kuvaili minulle, että oikeudenkäynti ja kaikki veisi niin hänen aikansa, etten minä kuitenkaan näkisi paljon häntä. Itse oli hän tavattoman reipas eikä kaivannut mitään lomaa j.n.e. Ja kun en kuitenkaan tahtonut mielelläni matkustaa, suuttui hän minulle. Niin minä sitten lähdin, vaikka minua vaivasivat omantunnon tuskat, kunnes hänen kirjeestään sain kuulla, että hän tuli niin hyvin toimeen ilman minua — — —.
Koko ajan olin iloinnut siitä, että hän tulisi perästäpäin. Mutta nyt oli juhannus, ja mitä minä keksisin?