Kun taas tulin muiden seuraan sain kuulla, että sittenkin saisimme vieraan, nimittäin Jaakon veljen, kapteenin.
— Sune on suuri liehittelijä, sanoi Maija.
— Pyh!
Kapteeni oli elämäniloinen herra. Puhuttiin Karlsbruniin matkustamisesta ja tanssista juhannusaattona.
— Tahtooko armollinen rouva tulla mukaan?
— Kenen kanssa minä tanssisin? ajattelin, ja niin pälkähti äkkiä päähäni: onhan muitakin miehiä kuin Erik — — —.
— Kun palasin kotiin Karlsbrunin seurasalissa pidetyistä juhannustanssiaisista olin sellaisella tuulella, etten voi sitä kuvata, en tiedä olinko pahoillani vai iloissani tahi molempia. Aurinko paistoi, linnut lauloivat aamun viileydessä, kun ajoimme pihaan, Jaakko, Sune ja minä. Kello oli puoli kuusi, mutta Maija seisoi jo kuistikolla.
— Oletko istunut valveilla odottamassa meitä? huusi Jaakko nuhtelevasti.
— En, minä olen noussut ottaakseni vastaan teidät, niin kai sain tehdä?
Maija seurasi Jaakkoa makuukamariin, mutta tuli heti sen jälkeen minun huoneeseeni.