Painan kasvoni poskianne vasten, te rakkaat, täynnä lempeätä hekumaa, sillä olen nyt kovin nuori ja tunnen punastuksen lyövän yli otsani: joku on suudellut olkapäitäni pitkään ja kiihkeästi.
Hymyilettekö te kaikki
hievahtamattomassa yössä?
En näe silmiänne,
mutta tunnen hymyilynne lehahtavan
kasvoilleni.
Itkien ja nauraen sukellan tuoksuvaan syliinne, ja teidän pienet kukkassuudelmanne putoavat kuumeisen ruumiini yli kuin lempeät, hiljaiset pisarat.
OLEANDERISATU.
Minä olen hyljätyn linnan pieni murheellinen neito; ja sinä olet suuri väkevä sankari kaukaa ihmeellisestä maailmasta. Ehkä olet jonkun kreikkalaisen jumalan poika.
Olemme kulkeneet koko päivän loistavassa metsässä. Sinne on valunut sineä ja kultaa taivaalta ja putoilee yhä oleanderinkukkia.
Sinä ihana hullu, luulisi taivaan olevan viiniä täynnä! »Olet liian säteilevä tänään», sanot. »Mieluummin katson suoraan aurinkoon. Ja niin pieni olet, sopisit oikeaan käteeni!»
Ja silmäsi kääntyvät minuun täynnä jumaloivaa hellyyttä. ja minä katselen nauraen oikeaa kättäsi, väkevää ja kaunista ja minusta tuntuu, että ulottuisin suutelemaan sitä, jos nousisin varpailleni.
IHANA PÄÄLLIKKÖ.
Mikä tuoksu palmujen alla!
Ah!
Ruusunpunaiset kakadut hämmästyen
pudottavat puoleksisyödyt hedelmät maahan.
Ooo — nuori päällikkö kulkee kosioteillä!