Valkea onni.
Oletko lainkaan huomannut,
että puutarhat lainehtivat tulvillaan jasmiinin valkeita kukkia?
Älä vihastu, oi minun rakas valtiaani,
ymmärtämättömään orjattareesi,
jos sanon, että monina unettomina öinä
olen itkenyt lempemme tummaa paloa!
Emmekö nouse sen hiilloksesta, valtiaani,
ennenkuin olemme tuhkaa?
Oi lausu,
emmekö nyt laskeudu marmoriportaita
puutarhaan, poimimaan valkeita kukkia
sitoaksemme niistä köynnöksiä
pylvässaleihimme!
YÖ KEITAALLA.
Kaivolta hiljaa kamelin kellot soivat.
Punaisin liekein leimuaa nuotion palo.
Jalkaisi juuressa uskollisna ma valvon,
telttas on minulle armahin asuintalo.
Kaivolta hiljaa kamelin kellot soivat.
Muistatko kangastuksen kaupunkia?
Kuin sen korkeat minareetit hohti,
hartain kaipuin kohoten taivahalle,
niin minun sieluni halaa sinua kohti.
Muistatko kangastuksen kaupunkia?
Laulaa palmujen latvoissa tuulen humu.
Kylmä on yö, mutta poveni polttavan kuuma.
Hengitä oliivintummilta kasvoiltani
suloisimpain yrttien tuoksu ja huuma!
Laulaa palmujen latvoissa tuulen humu.
KATRI VALA: OLEANDERISATU
HAJUHERNEET.
Hajuherneet, kukkani, jotka ylenette kuumassa yössä viileinä ja täynnä kuultavaa tuoksuvaa, teille tahdon sanoa salaisuuden, jota ei päivällä ole, mutta joka öisin saa minut niin väriseväksi.