KULTAISET PALLOT.
Oi ystäväni, kentälle jo käy!
On aamu, pilvenhattaraa ei näy.
Kuin mahla nuoruus kuohuu suonissamme.
On kevät villi tuoksu, joka huumaa,
ja sydän pursuu kaipausta kuumaa.
Se veripunaisena kukkii poskillamme.
Lyö maila, pallot kilvan kiitävät
ja sinitaivaan lakeen liitävät.
Ah, kuinka hiekka säihkyy silmissämme!
Ja päivät, jotka vierimistään vierii,
kuin kultapallot ajan verkkoon kierii.
On huima, aurinkoinen leikki elämämme!
KELLASTUNEESTA VIHKOSTA.
Tähti.
Konsa palaa kotiin yön ihanaisin tähti? Iäisyys jo mennyt on, siitä kun se lähti.
— Oi, en ehdi milloinkaan loppuun taivaltani. Kauneuden kaipaus mull' on povessani!
Tähtikruunu:
Laps iltataivaan tähtihin kun silmin katsoi sinisin, tämä kuului kuiskaus huuliltaan: »Oi, tähtikruunun kuinka saan?»
Ohi tuskan tuliterien,
ilon, lemmen kultamerien
kun kuljet rauhan kaupunkiin,
siell' astut seetritemppeliin,