Syyskuun viidentenätoista päivänä oli tyttöjen määrä saapua, edellisenä iltana vapaaherratar tarkasti vielä kerran nimiluettelon ja ne muutamat reunamuistutukset iästä ynnä muusta, jotka hän kustakin oli tehnyt.
Sonja Thomas, yhdeksäntoistavuotias, menee aikaisin kihloihin ja naimisiin. Haluaa oleskella Tukholmassa vaihtelun vuoksi, oppia yhtä ja toista, mutta ei mitään vakavasti. Tulee vanhasta, varakkaasta göteborgilaisesta kodista. Ainoa lapsi.
Maud Rydeman, kahdeksantoistavuotias, tilanomistajan tytär skoonelaisesta herraskartanosta, nuorin kahdeksasta sisaruksesta. Tuntuu vallattomalta ja laiskalta. Vanhemmat antavat ymmärtää, etteivät enää kykene pitämään häntä kurissa, mutta että he odottavat hänestä kaikkea hyvää aikaa myöten.
Mary Ehrestierna, kahdeksantoistavuotias. Ollut jo monessa mukana. Suuri suku Tukholmassa. Äiti oleskelee parantolassa, isä, everstiluutnantti, harjoittaa strateegisia tutkimuksia sotaakäyvissä maissa. Tyttö säädyllinen, mutta vähäpätöinen. Kuitenkin tavattoman musikaalinen. Kaksi veljeä.
Astrid Tolling, seitsentoistavuotias. Kirkkoherran tytär Itägöötanmaalta, hyväpäinen, aikoo opiskella kuvanveistoa. Iloinen, luonnollinen ja terhakka. Varmasti erinomainen toveri. Kolme veljeä, kaikki Upsalan yliopistossa.
Barbro Berting, kahdeksantoistavuotias, näyttää nuoremmalta. Isä leski. Tyttö tulee isoäitinsä, vapaaherratar Stiernuddin luota. Naimisissa oleva sisar Tukholmassa. Barbro kiintynyt kirjallisuuteen.
Märta Agnell, kahdeksantoistavuotias. Vanhemmat asuvat Berliinissä, isä suuren sähköyhtiön johtaja. Märta aikoo olla Tukholmassa kevääseen, jolloin hän ja hänen sisarensa, joka opiskelee sairashoitoa Köpenhaminassa, lähtevät matkalle tavatakseen muun perheen eräässä saksalaisessa kylpylaitoksessa. Märtasta näkyy tulevan tyypillisen hyvä ja uskollinen perheenemäntä. Hän aikoo sitäpaitsi suorittaa lastentarha-kurssin.
Minka Rozinsky, kuusitoistavuotias, slaavilaista syntyperää. Isä kaatunut sodassa. Äidillä, leskellä, viisi lasta. Oleskelee satunnaisesti neljän nuoremman kanssa Bergenissä erään norjalaisen ystävättärensä luona. Minka taitaa päästä erään rikkaan englantilaisen sukulaisen ottotyttäreksi, kun Rozinskyn perhe on sodan takia joutunut tuuliajolle. Kaikki heidän suuret maatilansa ovat poltetut tai muuten hävitetyt.
Eva-täti pani muistikirjansa pois ja nyökkäsi miettivästi. Hänen tehtävänsä ei ollut helppo. Nuoret ovat sekä arvostelevia että vaativaisia ensimmäisinä kukkaanpuhkeamis-vuosinaan, kun he vielä luottavat itseensä ja maailmaan. Ja hän tahtoi, että Löwesköldin kasvatushoitola olisi enemmän kuin tavallinen koulu. Hän toivoi, että ne henkiset kyvyt, joita hän ryhtyi muokkaamaan, edes hiukan saisivat avaruuksien valoa tietoihinsa ja ajatuksiinsa menettämättä naisellisuutta, joka hänen mielestään oli kallisarvoinen aarre. Uusisuuntainen ei Eva-täti ollut tämän sanan helppotajuisessa, kuluneessa merkityksessä. Hän oli ollut mukana siinä ajassa, jolloin tyttöjen kasvatus kulki nimellä "edukation", ja kaikissa hänen miellyttävissä liikkeissään oli sivistyksen hienoa, siroa suloutta, johon liittyi tyyni arvokkuus.
Hopeanvalkoinen tukka huoliteltuine kampauksineen ja pukevine kiehkuroineen kehysti pieniä, hienopiirteisiä, vilkkaita kasvoja, joiden iho oli heleän kukoistava. Silmät paloivat syvinä ja tarmokkaina älykkään, leveän otsan alla. Suunseudussa oli vielä rakastettavaa hymyä, jonka vaikutuksesta unohti, kuinka kuihtuneet huulet olivat. Hänen vartalonsa oli suora ja solakka. "Hän käyttäytyy kuin armollinen kuningatar", oli hänestä aina sanottu.