Mutta Anna ei voinut sanoa sitä, hän ei tietänyt sitä itsekään. Hän ei ymmärtänyt, mikä se tunne oli, joka oli vallannut hänet, nähdessään, kuinka veljet olivat hyväilleet Evaa. Tämä tunne oli kohonnut huippuunsa, kun isä oli tullut ja ottanut pienokaisen syliinsä ja suudellut siten kuin Anna ei koskaan muistanut hänen suudelleen häntä. Kaikki pitivät Evasta, ei kukaan hänestä. Mistä se johtuu? Joku aika sitten oli pappilassa ollut vieraita. Silloin oli Anna kuullut erään tädin sanovan toiselle: "Tyttö parka, hän on kovin ruma." Ja sitten olivat he katsoneet häneen. He olivat puhuneet hiljaa, mutia Annalla oli tavattoman tarkka kuulo. Nämä sanat olivat syöpyneet hänen sydämmeensä, Eva oli sillä kertaa ollut sisällä yht'aikaa ja häntä oli ihailtu ja hyväilty.
"Olenko minä kovin ruma, Erik?" kysyi hän nyt istuessaan kivellä.
"Ruma", toisti veli ja katseli tutkivasti sisartaan, "en minä tiedä, en ole koskaan ajatellut sitä. Niin, sinä olet kalpea, sinulla on viheriät silmät ja karkeat hiukset ja suu, jossa ei parhaillaan ole juuri ollenkaan hampaita. Kyllähän sinä olet ruma, mutta mitä se tekee? Älä huoli siitä. Oletko nähnyt kuinka kauniita kahdeksannumeroita minä osaan luistella?" sanoi hän ja näytti uutta taitoaan.
Anna katseli häntä hajamielisenä.
"Minä en osaa vielä luistella takaperin", sanoi hän välinpitämättömästi.
Hän oli Erikin mielestäkin ruma. Hänen rohkeutensa aleni vieläkin yhden asteen.
"Sitten opetan minä sinua", sanoi Erik vilkkaasti. "Me pitelemme toisiamme käsistä, sinä luistelet taaksepäin, minä eteenpäin, niin opit sinä pian."
Sanottu ja tehty. Anna innostui niin tähän uuteen urheilun haaraan, että hän aivan unohti huolensa ja kateuden haltiatar pakeni tällä kertaa hänen lapsensydämestään.
3.
Neljännestunnin matkan päässä pappilasta oli Lippuvuori, joka sai nimensä pienen lipun muotoisesta tuuliviiristä, joka oli pitkän tangon päässä vuoren huipulla. Ylt'ympärillä oli kaiken suuruisia kiviä ja niiden kanssa leikkivät lapset rakentaen niistä tupia, muureja, holvikäytäviä ja pihoja. Tuulen humina kuusissa ja lehtipuitten kahina sekaantui pienen rautalipun narinaan ja säesti heidän puhettaan.