Katsoen isää suoraan silmiin luki poika viestinsä päästä päähän, juuri kuin olisi se ollut joku merkillinen ulkoläksy, josta jok'ainoa sana oli tarkkaan osattava.
"Milloin äiti niin sanoi?"
"Silloin, kun hän lähti Jeesuksen luo, — ei, hiukan ennen se oli."
"Sinulleko?"
"Niin."
"Kuuliko sitä kukaan muu?"
"En luule, että sitä kukaan kuuli. Mari seisoi itkien ikkunan luona, ja Kristian-eno ja Eedit-täti eivät silloin vielä olleet täällä. Mutta näin äiti varmasti sanoi; Jok'ainoan sanan kuulin ihan tarkalleen, enkä ole mitään unhottanut", vakuutteli poika.
"Sanoiko äiti mitään muuta?"
Hessel katseli poikaa, kiihkeästi odottaen jokaista sanaa.
"Kohta sen perästä äiti taas avasi silmänsä ja sanoi: Syleile isää minun puolestani."