"Puhuimme tässä vast'ikään Irenestä", sanoi Eedit. "Merkillistä miten hän viime aikoina on edukseen muuttunut."
"Niin, sielu painaa leimansa ulkonäköönkin", vastasi Elisa.
"No, enpä juuri tiedä olisiko se sielun ansio, että tyttö on uhkeammaksi käynyt ja saanut komeamman ryhdin", arveli Kristian. "Mutta somaksi on hän versonut."
"Uskokaa, mitä sanon, lähetyssaarnaajaa ei hänestä milloinkaan tule", sanoi Eedit toivehikkaasti.
"Mikä sen estäisi? Sekö, että hän ulkomuodoltaan on edukseen muuttunut?" kysyi Elisa.
"Joku tulee kyllä pidättämään hänet kotimaahan. Isän ei suotta tarvitse estettä toivoa."
"Näyt unhottaneen Helmer Broon."
"Päinvastoin häntä juuri ajattelen", vastasi Eedit hilpeästi. "Etkö tiedä, että hän on Tukholmassa?"
"Tiedän kyllä. Mutta mitä se asiaan kuuluu?"
"Kuuluu toki, varsinkin kun Irenekin nyt on siellä."