"Erehdyit."
"Tuskinpa erehdyin. Sano, Alfred, tahdotko huoneinesi palvella Herraa?"
"Osoita Hänet minulle, niin palvelen Häntä."
Kustaa Aadolf katsahti lankoonsa. Kuuliko hän väärin?
"Luulin jo varmasti sinut uskovaiseksi."
"Miten olit sellaiseen luuloon tullut?"
"Olit aina viime vuosina niin innostunut uskon asioista keskustelemaan, ja kuinkas muuten olisit Elisan kaltaista vaimoksesi valinnut?"
"En ole vaimokseni valinnut Elisan kaltaista, vaan itse Elisan."
"Mutta Elisa, miten hän saattoi minulle kirjoittaa niinkuin kirjoitti; että te jo ainoan tarpeellisen suhteen olitte yksimieliset ja että sinäkin jo olit löytänyt perustuksen? Miten onnistuikaan sinulle niin täydellisesti viedä hänet harhaan?"
"Sitä en tahallani tehnyt; minä lankesin kiusaukseen, johon hän jalossa herkkäuskoisuudessaan minut johdatti. Vai olisiko minun pitänyt antautua alttiiksi siihen vaaraan, että hän haaveenomaisten epäilysten tähden olisi tuhonnut sekä omansa että minun onneni. Minusta tuntuu ikäänkuin olisi hän itse tahtonut tulla hiukan petetyksi."