— Ei. Mutta tunnen Gunnelin, ja voin ymmärtää.
Kiihkeydessään Garth teki liikkeen ikäänkuin kohotakseen ylös, mutta tohtori painoi hänet alas pielusta vasten ja käski hänen maata hiljaa. Garth totteli ja antoi lihastensa laueta jännityksestä, mutta katseesta, jonka hän piti kiinnitettynä tohtorin kasvoihin, näkyi tulva tunteita, näkyi koko hänen kiehuva suuttumuksensa Gunneliin.
Pikku tohtori ymmärsi hänet niin hyvin, olisi hänen sijassaan tuntenut samaa ja senvuoksi hänen pyynnössään oli yhtä paljon myötätuntoa häntä kuin Gunnelia kohtaan, jonka hyväksi hän pyynnön teki.
— Gunnelia ei saa liian paljon sääliä, sillä silloin se voi käydä vaaralliseksi hänelle, sanoi hän liikuttavalla äänensävyllä.
Garth liikahti levottomasti. Hilma Grot luki hänestä kuin avoimesta kirjasta ja ymmärsi sovittaa neuvonsa Garthin voimien mukaan.
— Ellet voi antaa anteeksi hänelle, niin nuhtele häntä, mutta elä ole enää noin murhaavan äänetön häntä kohtaan.
Nyt kuuluivat Gunnelin askeleet viereisestä huoneesta.
Hilma ehti mennä ikkunan luo ja istui siellä kirjoittamassa reseptiä, kun Gunnel tuli sisään, ja Garth oli seinään päin kääntyneenä kuten tavallisesti, joten Gunnel ei saanut aavistustakaan siitä, että nuo kaksi olivat puhuneet keskenään.
Samana iltana, kun Gunnel hämärissä tuli miehensä luo tuoden kahvia, jonka hän asetti hänen vuoteensa viereen pöydälle, kääntyi Garth ja katsoi häneen ensimmäisen kerran "tapaturman" jälkeen.
Se tuli niin odottamatta, että se tärisytti Gunnelia ja kaikki väri pakeni hänen poskiltaan, jotka seuraavana hetkenä sävähtivät taas punaisiksi.