Ja niin tuli kotihartaus jokapäiväiseksi tavaksi heidän kodissaan, mutta siitä ei tullut mitään tyhjää tapaa.
Garth tunsi välttämättömän tarpeen yhdessä koko kotikuntansa kanssa lähestyä Jumalaa tänä aikana, kun maailman valtakunnat vapisivat ja horjuivat, hän tahtoi saada heidät kaikki mukanaan siihen valtakuntaan, joka ei voi vavista, senvuoksi että se ei ole tästä maailmasta, vaikka se on maailmassa.
Gunnel unohti vanhan teeskentelyn pelkonsa, ei mikään ollut hänestä kauempana kuin se, hänen istuessaan ja kuunnellessaan miehensä sanoja iltarukouksessa. Hän ei itse huomannut, millä uudella harrastuksella hän odotti saavansa kuulla ensin tekstin, jonka hän oli valinnut, ja sitten mitä hän löytäisi siitä.
Garth toi esiin kalleuksia loppumattomasta aartehistosta, joka tähän saakka oli ollut salattu Gunnelilta. Hengelliset asiat, joista Garth puhui, kävivät yhä vähemmän abstraktisiksi hänelle, hän alkoi voida käsittää niiden todellisuutta. Tiedottomasti alkoi hän nähdä Garthin silmillä ja seurata hänen ajatuksensa suuntaa.
Hartaammin kuin konsanaan kuunteli hän miestään nyt. kun hän, tätä kohtaan tekemänsä rikkomuksen syvyyden takia, oli saanut kokemusta siitä, miten kokonaan hän saattoi antaa anteeksi. Se antoi elämää hänen sanoilleen enemmän kuin mikään muu oli voinut tehdä. Gunnelin silmät alkoivat aueta synnin todellisuudelle ja armon huimaavalle syvyydelle.
Tämä ei tapahtunut Gunnelille minään pikaisena kääntymyksenä, vaan jokapäiväisenä vaikutuksena, jolle hän omien personallisten, viimeviikkoisten kokemustensa samoinkuin ajan pelottavan vakavuuden ja tärisyttävien tapausten johdosta oli tullut vastaanottavaksi.
6.
Gunnel piti oviverhoa syrjässä ja seisoi huomaamattomana oviaukossa ja katsoi miestänsä.
Tämä oli kääntänyt kirjoitustuolin niin, että hän istui ikkunaan päin ja katsoi ulos. Aurinkoinen sumunsekainen marraskuun päivä heitti kalpeaa kultahohdetta hänen kasvoilleen. Gunnel näki hänet vain profiilissa, mutta hänen ilmeensä saattoi Gunnelin pysähtymään. Toisessa kädessä hän piti avattua kirjaa, jonka hän oli antanut painua alas polvelle istuessaan siinä katse ulos avaruuteen luotuna ja ajatellessaan luettua. Gunnelin ensimmäinen mielijohde oli lähteä pois huomaamatta kuten oli tullut, ettei häiritsisi Garthia. Mutta hänen kasvojensa ilme kiinnitti Gunnelin huomiota, hän isosi päästä osalliseksi siitä, mikä saattoi niin henkevöittää Garthia, ja se pidätti hänet.
Ja eikö hänellä ollutkin täysi oikeus saada tämä kaipauksensa tyydytetyksi? Hehän olivat mies ja vaimo ja he olivat luvanneet toisilleen pitää kaikki yhteisesti.