Hän oli niin kiinni tässä vanhassa, joka oli vaikuttanut häneen uuden voimalla, ja hänen tarpeensa ilmaista ajatuksensa oli niin voimakas, että hän tykkänään unohti Gunnelin todennäköisen puutteellisuuden ymmärtää häntä ja tuntea myötätuntoa.
Gunnel huomasi sen ja pelkäsi millään tavoin muistuttaa häntä siitä, että hän puhui juuri hänelle. Hän ei olisi nyt voinut kestää sitä, että näkisi Garthin yht'äkkiä keskeyttävän itsensä ja sulkeutuvan häneltä, kuten hän ennen oli saattanut tehdä, sillä Gunnelin heräävä janoaminen, mistä hän ei vielä itsekään ollut täysin tietoinen, pyysi sitä, mitä Garthilla oli annettavana.
Luettu selvitti myöskin uuden puolen asiasta, joka hänestä aina oli ollut itsestään selvä.
— Eikö Kristuksella sitten vielä olisi kuninkaallista arvoa yli maailman? kysyi hän ihmetellen, sillä kyllä hän aina oli luullut, että kaikki kristityt otaksuivat niin olevan.
— Elämme ajassa, jolloin hän vielä on poissa saadakseen sitä itselleen, vastasi Garth ajatuksissaan. En ole koskaan ennen ajatellut sitä.
— Ajattele, jos hän ei saisi sitä? huomautti Gunnel.
— Hän on jo saanut sen, kaikki on selvää siellä kaukaisessa maassa. Jumala on asettanut hänet maailman kuninkaaksi. Mutta ihmiset…!
Hänen äänenpainonsa täydensi keskeytetyn lauseen.
— He eivät tahdo, että hän olisi heidän kuninkaansa, tarkoitat?
Garth käänsi miettivän vakavan katseensa häneen.