— Nyt näen, että osasin naulan päähän! riemuitsi hän.
— Toivon minun ystävieni tulevan sinunkin ystäviksesi, sanoi Garth niin hellän vakavana, että se melkein oli saattaa Gunnelin aseettomaksi.
Mutta hän aloitti uudelleen.
— Pelkään että he tulevat pitämään minua ylen pakanallisena, sanoi hän nauraen vallattoman huolettomasti.
— Toivon ettet löydä huvitustasi uhmailemalla heitä näyttäen pahemmalta kuin olet, sanoi Garth samanlaisella äänellä kuin ennen.
— Sitä en toden totta tarvitse, olen kyllin huono sellaisena kuin olen, hymyili Gunnel iloisesti.
— Sinä olet mahdoton kun rupeat tuollaiseksi! Garth sai hänet kiinni ja suuteli häntä. Siinä oli keino erilaisuuden tasoittamiseksi, niin pian kuin sellaista pisti esiin heidän välillään.
— Enkö saa lukea heidän kirjeitään? pyysi Gunnel mielistelevästi.
— Kenen?
Ikäänkuin hän ei olisi tiennyt mitä Gunnel tarkoitti!