Hän nauroi itsekseen.
— Sillä minusta sen on täytynyt olla, muutoin se ei olisi koskenut häneen niin.
Ja hänet valtasi hellä ylpeys tietäessään olevansa niin rakastettu.
13.
— Henning, ovatko sinun ystäväsi onnitelleet sinua kirjoittamalla pahaa minusta?
— Kuinka he olisivat voineet tehdä siten? Eiväthän he tunne sinua.
Garthin lyhyt, katkaiseva ääni ei jäänyt Gunnelilta huomaamatta, ja hän oli kyllä huomannut, kuinka Garth oli hätkähtänyt kysymyksen kuullessaan.
Gunnel nauroi, ja hänen silmissään loisti veitikkamaisuutta.
— Hehän ovat voineet lukea minun novellejani eivätkä ole pitäneet niiden hengestä, virkkoi hän kiusoitellen.
Garth nauroi, mutta Gunnel näki myös, että hän punastui päivetyksenkin alta.