Garth epäili siis hänen hienotunteisuuttaan!
— Suutuitko, Gunnel? Garthin huoli syveni.
— En, vastasi hän jäykästi. Luulen vain, etteivät sinun ystäväsi voi tulla minun ystävikseni, koska he kirjoittavat minusta sinulle sillä tavalla, ettet voi näyttää sitä minulle.
— Saat lukea kaikki kirjeet, mitä olen saanut, lupasi Garth puolittain epätoivoisena, sillä nyt hän ei nähnyt mitään muuta keinoa.
— Ei, kiitos, en välitä yhtään niistä. Pidä ystäväsi ja heidän kirjeensä itselläsi!
Ja niin letkauttaen hän jätti Garthin kiireesti, juoksi pienelle sivupolulle ja hävisi.
Garthin ensi mielijohde oli lähteä perästä, mutta hän hillitsi sen ja jatkoi yksin matkaansa.
Tultuaan pitkän kävelyn jälkeen kotiin, otti hän kaikki onnittelukirjeet, asetti ylimmäksi molempien lähimpien ystävien lähettämät ja vei ne Gunnelin huoneeseen.
Ei kukaan vastannut hänen koputtaessaan, mutta ovi oli lukitsematta, jonkatähden hän meni sisään ja pani kirjeet Gunnelin kirjoituspöydälle.
Garth ei saanut nähdä häntä koko päivänä. Gunnel sovitti niin, etteivät he kohdanneet ruokalassa, mutta Garth kuuli hänen olleen siellä ja syöneen ennen kuin hän tuli.