— Pakene sitten vain rakkauden turviin, sillä se on kaikki ja voi kaikki.
— Samaa Henning sanoo Jumalasta, kuiskasi Gunnel.
— Jumala on rakkaus.
— Onko se sinun uskosi?
— Luja uskoni — ja koko uskoni.
Gunnel nojasi otsansa ystävänsä lujaan olkapäähän ja tunsi olonsa turvalliseksi.
— Mutta synti, tuomio, sovitus? Kaikki tuo, josta pitää niin paljon uskoa, mitä uskot siitä? kuiskasi hän.
— Luulen että kaikki tuo saa sijan Jumalassa, rakkaudessa. En ajattele sitä koskaan teoriassa. Siihen minulla ei ole aikaa.
Gunnel nosti pikaisesti päänsä ystävänsä olalta ja katsoi noihin pyöreisiin, hyviin kasvoihin, joissa oli niin lämmin katse.
— Sinä et mietiskele etkä puhu, sinä vain elät rakkaususkoasi, sanoi hän, innostuksissaan ystävänsä puolesta.