Ja ääneti Brita lupasi itselleen, ettei isän toivomus tulisi ainoastaan täytetyksi vaan enemmänkin.
21.
Seuraavana päivänä kun Brita tuli Borgiin, oli juhlallisuus kuin pois puhallettu hänen mielestään, ja hän oli pelkkää riemuitsevaa ihastusta.
— Tästä saat kiittää Irenen äitiä, sanoi Lucia.
— Sen teenkin heti paikalla, selitti Brita ja syöksyi ulos hakemaan tätiä.
Lucia tarttui Irenen käsivarteen ja seurasi mukana lisätäkseen rouva
Clareuksen riemuvoittoa olemalla sen todistajana.
He löysivät rouva Clareuksen kirjoituspöydän äärestä, kirjettä kirjoittamasta.
— Tulen kiittämään tätiä. Täti on tehnyt ihmeitä isälle. Saan ruveta voimistelijaksi, ja se on tädin ansio.
Britan silmät säteilivät, eikä hän voinut pidättyä syleilemästä tätiä, jonka jäykkä arvokkuus muutoin piti kaikenlaiset hyväilyt loitolla.
— Rakas lapsi, mitäpä minä oikeastaan olen tehnyt? sanoi hän, mutta vastasi todellakin keveästi nuoren tytön syleilyyn, ennenkuin varovaisesti irtausi siitä.