Sif tuimistui, hän pani hyvin pahakseen muistutukset, ja hän aavisti jotain sellaista tässä kysymyksessä.
— Minusta olisi hauskaa, jos hän tulisi, vastasi hän ja nosti vähän nenäänsä.
— En pitänyt myöskään sinun tavastasi luutnantista puhuessasi, jatkoi Lucia. Sinä olet nyt täyttänyt seitsemäntoista vuotta, etkä voi enää puhua ja käyttäytyä kuin lapsi.
— Osaan kyllä käyttäytyä, vastasi Sif ja punastui suuttuneena.
— Mistä on kysymys?
Allan oli tullut huoneeseen parahiksi kuullakseen Sifin loukkaantuneen vastauksen.
— Pikkuasia vain, vastasi Lucia, joka ei pitänyt siitä, että tuo pieni mitättömyys tulisi suurennetuksi saattamalla se kolmannen kuultavaksi.
Mutta Sif oli kuohuksissa, hän oli syvemmin loukkaantunut arvostelusta, kuin hän itse tai Lucia ymmärsikään, ja hän tuli senvuoksi häikäilemättömäksi.
— Äiti on kateellinen eikä siedä, että setä Randal välittää yhtä paljon minusta kuin äidistä, kivahti hän.
— Sif! virkkoi Lucia, kovasti punastuen tuon aivan odottamattoman syytöksen kuullessaan.