"Niin; siinä toiseen kertaan nähtiin kaikki, mitä Aiskhylos on tuonut eteemme — olento, joka rakastaa ihmisiä, joka tekee hyvää heille, joka kärsii heidän puolestansa, joka kantaa korkeimman olennon käsittämättömän vihan. Mutta Aiskhylon korkein olento on hirmuvaltias, sillä välin kuin tämä kärsivä aina puhuu rakkaudestansa."
"Kun minä näen hänen nääntyneenä yrttitarhassa, johtuu Prometheyn valitus mieleeni:
"Kun kuolevaisille ma hankin kunniaa,
Ikehen alle sallimuksen ankaran
Ma jouduin."
"Mutta minä havaitsen, että tässä juutalaisessa opettajassa asuu monta vertaa jumalallisempi henki; niin suuressa määrässä, että tämä vertaaminen käy mahdottomaksi; ja kun Prometheyn sanat ovat johtuneet mieleen, enempi ajatteleminen näyttää, että yhtäläisyys on ainoastaan osittainen. Kuitenkin on tässä paljon, jota sopii muistaa. Kun uhri on ristiin naulittu, hänen vihollisensa pilkaten ivaavat häntä ja muistuttavat meitä Kraton sanoista Prometheylle:
"Sä jumaloilta oikeudet ryöstäen
Ne tuhlaat noille päivän olennoille vaan!
Voivatko nämät vaivojasi huojentaa?"
"Tässä ilmestyy sama ylenkatse, jota näen kerrottavan sanoissa: 'muita
Hän autti, itseänsä Hän ei voi auttaa.'"
"Ja samoin myöskin, kun minä näen tämän viattoman uhrin, tämän pyhän ja jumalallisen olennon hänen tuskissansa, lausun niitten sanat, jotka katselivat Prometheytä:
"Näen sun, Prometheys,
Ja silmäni kauhistuupi,
Se peittyvi kyynelpilveen,
Katsoessain, miten ruumiis nääntyy
Näin tuskissaan, kalliohon
Vahvoin kahlehin kiinnitetty."
"Ja kun he vielä lausuvat:
"Ma itken sun kurjaa kohtaloas, Prometheys!
Silmistäni kyynelvirrat
Alituiset viljoin vuotaa
Näin poskia kastutellen."