"Vasta minä eilen jouduin tänne."
Tuosta taas hetken vaiti-olo. Philo alkoi ensiksi:
"Sinä näet, että minä olen muuttunut."
"Niin", vastasi Cineas; "sinusta on tullut vanha mies ennen aikojaan."
"Suurempi ja parempi muutos kuin tämä on tapahtunut minussa."
"Oletko siis löytänyt, mitä halasit?" kysyi Cineas innokkaalla osan-otolla.
"Olen, jalo Cineas", sanoi Philo suurella juhlallisuudella, "minä olen löytänyt rauhan. Minä olen oppinut viisauden, joka on suurempi kuin Sokrateen viisaus. Minä olen kuullut yhden, joka lausui: 'tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut ja minä tahdon teitä virvoittaa.' Minä olen tullut tämän luokse ja hän on antanut minulle rauhan."
Philo puhui puoleksi itseksensä, ikäänkuin yksin haasteleva. Yhtäkkiä hän katsoi totisesti Cineasta ja sanoi vapisevalla äänellä:
"Cineas, sinä tunnet minun elämäni vaiheet. Kautta maailman minä haen häntä."
Hän herkesi. Cineas painoi alas päänsä. Hän tiesi hyvin, ketä Philo tarkoitti.