"Minä en ole löytänyt häntä", jatkoi Philo surullisella äänellä; "en ole löytänyt, ei jälkeäkään. Minä koetan tehdä työtä Herraani varten, mutta työni on vaan puolinaista ja jää semmoiseksi, kunnes löydän hänen, kunnes kovimmat tunnen. Ja minä tahdon vaeltaa halki koko maailman, siksi kuin kuolen, mutta minä tahdon etsiä häntä."
Philo kääntyi pois ja peitti kasvonsa molemmilla käsillään.
"Oi Philo!" huudahti Cineas, kiivaasti tarttuen hänen käsivarteensa, "sinä olet päässyt etsintösi perille!"
Philo kääntyi takaisin liikutuksesta väristen ja katseli Cineasta tuimasti.
"Ethän sinä julkeisi ylenkatseella puhua tästä!"
"Hän on täällä Romassa", lausui Cineas.
Philo lankesi polvillensa ja painaen päätänsä alaspäin ja pannen kätensä ristiin hän pysyi liikkumatta, mutta hänen sydämensä vuodatti kaiken rakkautensa ja kiitollisuutensa Hänen eteensä, joka oli tällä tavoin vastannut raskaitten vuosien rukouksiin ja kaipauksiin ja etsintöihin.
Nyt hän nousi ja tarttuen Cineasta käteen lausui tuskin kuultavalla äänellä:
"Vie minut hänen luokseen."
Ja molemmat riensivät pois.