Mutta vaikka Cineas ja Helena olivat sangen yhden luontoiset, löytyi heissä kuitenkin erinkaltaisuutta. Cineas oli harras totuuden tutkija ja etsi sitä kaikilta aloilta. Hän oli kuullut Julion johonkin määrin selittävän Kristin uskoa, eikä hän kuitenkaan katsonut sitä hyväksi. Hänen mielensä talletti runsaampia tiedon lähteitä kuin Helenan. Hän mietti tyystemmin. Hän epäili ja oli kahden vaiheilla, silloin kuin Helena oli varma. Se vaillinainen tieto, jonka Cineas oli saanut, jätti hänet hänen entiseen asemaansa.
Sattumalta eräänä päivänä Isaakin luona ollessaan hän mainitsi kristityistä jotain.
Isaak kohta osotti suurta mielenliikutusta. Cineas kysyi syytä.
"Minä vihaan heitä!" vastasi Isaak kiivaasti.
"Minkä vuoksi? Ei heissä ele mitään vihattavaa."
"On tosi-juutalaisen silmissä. He ovat väärän profeetan seuraajia, joka tutkittiin valtiopetoksesta ja ristiin naulittiin. Mutta heidän pahin vikansa on se, että he koettavat ryöstää meiltä meidän kalliimman toivomme."
"Mitä tämä on? Mikä teidän kalliin toivonne on?"
"Itsenäisyytemme palauttaminen ja kaikkien ihmisten hallitseminen."
"Luuletko siis, että teidän Juutalaisten on mahdollinen päästä maailman valloittajiksi?"
"Jumalalle on kaikki mahdollista", vastasi Isaak juhlallisesti.