Gladiatori avasi puoleksi silmänsä; ja kesken hänen tuskaansa kajasti hänen kasvoistaan hieno hämmästys siitä, että joku ajatteli häntä.
"Oi isäni", lausui Markus kyynelsilmin, "etkö tahdo toimittaa häntä pois? Sinä tahdot pikkuisen poikasi tähden. Jos sinä rakastat minua, kallis isäni, ota hänet pois. Katso, kuinka kovasti hän kärsii!"
Koko hänen poikansa käytös — tämän kyynelet, kiihkeä levottomuus ja hellittämättömyys — niissä oli enemmän, kuin Labeo voi vastustaa. Paitsi sitä, vaikka hän oli romalainen soturi ja tottunut verta näkemään, oli tässä näyssä jotain, joka loukkasi hänen oikeudentuntoansa.
Niin kutsui hän heti muutamia vartioita luoksensa ja käski heidän viedä pois Britannialaisen. Hänen arvonsa vaati kuuliaisuutta; ja vartiat kantoivat haavoitetun gladiatorin toiseen huoneesen, jossa he laskivat hänen oljille makaamaan.
"Lähettäkäät nyt joku tänne hänen haavaansa hoitamaan", lausui Labeo.
Ennen pitkää tuli muuan palvelia, joka tutki hänen haavaansa ja tukotti sen yksinkertaisella tavalla.
"Isä", sanoi Markus, "Sinä et saa jättää häntä tänne."
"Kuinka niin? No, mitä minä voin tehdä?"
"Sinun täytyy ottaa hänet pois."
"Poisko? Mihin sitten?"