"Tietysti, minä en voi väärää valaa tehdä. Mitä tarkoitatkaan, Kitty?"
"Jumalan kiitos," minä sanoin enkä voinut olla itkuun purskahtamatta.
Jack käveli edes-takaisin. Muutaman silmänräpäyksen perästä hän seisahtui minun eteeni ja sanoi yksivakaisesti: "Kummastuttaako sinua, sisar, että minä en tahdo sanoa valhetta, että minä en tahdo alentaa itseäni? Taisitko uskoa, että sitä tahtoisin? Taisitko uskoa, että vaikka luulin edeltä-käsin vapaasti voivani ottaa palkan, jonka tuon kurjan yhtiön tuli minulle maksaa, minä sen puolesta tieten-taiten voisin sanoa valheen ja tehdä väärän valan?"
"Oi Jack," minä sanoin, kätkien kasvoni käsiini, "mitä minun olikaan ajatteleminen, kun sinä taisit ottaa sen, mikä ei ollut sinun? Se teki meidät niin onnettomiksi."
Jack kääntyi suutuksissa pois, ja minä istuin paikallani nojaten päätäni käteeni. Minä kuulin hänen kävelevän edes-takaisin, ja sitten hetken aikaa vaiti oltuansa pitkäänsä lausuvan minulle:
"Minä ymmärrän, Kitty, sinä uskoit, että kun veljesi oli voinut varastaa, hän myöskin voisi tehdä kaikkea muuta."
"Mutta sitä sinä et tahdo, Jack," minä sanoin pannen polvilleni hänen viereensä. "Sinä et tahdo. Sinä tahdot ennen kärsiä kaikki kuin tehdä, mitä et pidä oikeana, mitä katsot synniksi. Jumalan kiitos, Jumalan kiitos!"
Hetken aikaa vaiti oltuansa hän sanoi vähän katkerasti:
"Sinä kiität Jumalaa, Kitty, siitä, jota kaikki eivät katsoisi juuri erin-omaiseksi armoksi, siitä, että tie on minulle avoinna hirteen. Luultavasti tiedät, että eräs akka-parka joku päivä sitten hirtettiin kuuden pensin varkaudesta, ja minä olen varastanut viisikymmentä puntaa. Luuletko, että isäni ja äitini siitä käyvät yhtä iloisiksi kuin sinä?"
"Oi Jack," minä sanoin, "sinä tiedät, mitä minä tarkoitan, ja sinä tunnet, mitä minä tunnen! Me panemme liikkeelle kannot ja pilvet, saadaksemme sinut vapaaksi julistetuksi, ja minun päälleni on tullut erinomainen luottamus hankkeemme menestymiseen. Minä tunnen, että Jumala nyt on meidän puolellamme, ja hänen kätensä on väkevä."