Mies, jota silmillämme seurasimme, luiskahti nyt kalliolta ja katosi. Merimiehet nostivat huudon. Vielä toisenkin. Hän näkyi taas aalloilla. Tuli pitkä, matala mumina merimiesten joukossa ja sen perästä kauhea äänettömyys. Mikä sitten tapahtui, minä en tiedä. Sumu piiritti minua, ottaen jokaisen äänen ja jokaisen esineen pois tuntuvistani.
Kun taas tulin taidolleni, minä olin Tobyn tuvassa nojaten päätäni äitini rintaa vastaan, ja kun katsoin ympärilleni, minä havaitsin miehen pitkällään Tobyn pienessä sängyssä, joka oli siirretty lähemmäksi takkaa, ja Tobyn ja Bettyn hänen käsiänsä ja jalkojansa ahkerasti hieromassa. Hänen kasvonsa olivat kalmeat ja liikkumattomat.
Mutta hiljaa, melkein ennenkuin vielä olin täydellä tunnolla, ummistuneet silmäluomet aukenivat, ja raukea silmä kääntyi minuun. Silmänräpäyksessä minä makasin polvillani Hugh'in edessä.
Koko tunnin aikaa oli kaikin tavoin koetettu häntä henkiin, mutta se oli vasta viime hetkenä, ennenkuin minä heräsin, kuin ensimmäinen hengenveto, ensimmäinen pieni värinkajastus ilmoitti hengen palanneeksi.
Mutta kun olin polvillani hänen vieressänsä, hänen rintansa hiljaa nousi, hänen silmänsä aukenivat, hänen katseensa lepäsivät sanomattoman suloisella tyyneydellä minun kasvoillani, ja hän pikemmin huokasi kuin lausui kysymyksen: "Ovatko toisetkin pelastetut?"
Ja Toby sanoi: "Kaikki, kaikki, ja Jumala siunatkoon teitä, master Hugh. Aallot, joitten luulimme viskaavan teidät kuolleena rantaan, eivät katkaisseet köyttä, joka oli laivassa kiinni. Rohkeimmat pelastettiin kohta ja pakoveden tultua toisetkin kaikki samalla tavalla."
Nyt oli Hugh tyytyväinen eikä tehnyt useampia kysymyksiä, vaan piti ainoastaan kiinni kädestäni ja sulki taas silmänsä. Hänen huulensa liikkuivat, kyyneliä pujahti hänen silmäluomiensa alta ja syvimmän rauhan ilmaus leveni hänen kasvoillensa.
Ja vielä kerran ennen yötä lankesimme kaikki polvillemme hänen vuoteensa viereen; haaksirikkoon joutunut laivaväki oli koossa oven suussa, ja selkeillä, jos kohta heikoillakin sanoilla Hugh kiitti Jumalaa, jonka hyvyys on joka aamu uusi, ja jonka laupeus pysyy ijankaikkisesti.
Tällä tavalla oli Jumala yhtä haavaa vastannut tuhansiin rukouksiin; jotka olivat häntä kohden nousseet. Tobyn takan ääressä hukkunut sai henkensä takaisin, ja sen kautta laivarosvon ja kuoleman asumus muuttui elämän kynnykseksi, ryövärien luola rukoushuoneeksi.
Ja minä olin saanut takaisin Hugh'in. Se oli ensimmäinen jumalanpalvelus, jossa Hugh johdatti seurakuntansa rukouksia ja kiitos-uhreja. "Onnellinen matka oli hänelle annettu," niinkuin P. Paavalille ennen aikaan, jopa yli kaiken mitä olisimme voineet pyytää taikka ajatellakin.