Rouva tarttui Poulin käsivarteen, ja Svend tarjosi Grethelle omansa, jonka tämä hyvin hämmentyneenä otti vastaan.
"Koska nyt pitää olla näin juhlallista", hymyili Mörck, "suotanee minulle kunnia tarjota käsivarteni pienelle punaposkiselle tyttärelleni?"
"Olenko minä saanut punaiset posket?" Else katsahti häneen aivan kauhistuneena. "Sepä oli ikävää! Minä en suinkaan tahdo näyttää maalaisruusulta."
"Et; sinä tahdot mieluummin puuteroida itsesi samoin kuin neiti Smith, joka on kahdeksankymmenvuotias, jotta sinäkin saat hurmaavan hipiän."
Svend puhui aivan vihaisesti, hän kun oli närkästyksissään Grethen puolesta, sillä tämä oli heti tarttunut poskiinsa, jotka monien vaihtelevien vaikutelmien jälkeen hohtivat paljoa helakammin kuin tavallista; mutta Mörck sanoi ripeästi ikäänkuin katkaistakseen kaiken keskustelun:
"Punaiset posket ovat luonnolliset, ja kaikki luonnollinen on kaunista." Hän kääntyi vaimoonsa päin:
"Kävin tänään pikimmältään rouva Bangia tervehtimässä, ja kun hän kuuli Grethen olevan kaupungissa, kutsui hän meidät kaikki päivällisille huomenna. Ei kai ole mitään estettä?"
"Ei ollenkaan." Ursula-rouva nyökkäsi Grethelle: "Äidinäitisi alkaa tosiaan jälleen virkistyä ja elää. Tietysti siitä iloitset?"
"Iloitsen niinkin. Isoäidillehän voi kertoa kaikesta, ja hän käsittää niin hyvin."
Kun nuoret tytöt olivat tulleet Elsen huoneeseen, veti Else savukekotelon povestaan.