"Äiti ponnisteleekin tosiaan hyvin paljon säilyttääkseen ulkomuotonsa, käyttää sekä kasvokylpyjä että hierontaa. Hän tahtoo kaikin mokomin olla numero yksi, ja se päivä, jona hän sitä ei enää ole, tulee hänen elämänsä surullisimmaksi. Mutta isälle se varmaan on iloisin päivä."
"Kylläpä isästäsi täytyykin tuntua kauhealta nähdä toisten miesten suutelevan äitiäsi teatterissa; en luule, että minun isäni sellaiseen suostuisi."
"Hauskaa se ei liene; mutta isä tietää, että äiti on hänelle uskollinen."
"Uskollinen!" Grethe nousi kauhistuneena. "Onhan vaimo toki aina miehelleen uskollinen?"
"Voi sinuas suloinen viattomuus; kuulee heti, että olet maalta kotoisin! Mutta minä otan ilmoittaakseni sinulle, että aviollinen uskollisuus on hyvin harvinaista teatterissa. Siellä on alituisia avioeroja ja löyhiä suhteita, ja näyttelijättäret säilyttävät kernaasti tyttönimensä, koska he alituisesti vaihtavat liikanimeä."
"Miksi he sitten vaihtavat liikanimeä?"
"Siksi, että he menevät naimisiin ja eroavat jälleen monet monituiset kerrat."
Grethen valtasi sellainen epämieluinen tunne kuin olisi maa keinunut hänen jalkojensa alla. Hän vilkaisi hiukan levottomasti ympärilleen uhkeasti sisustetussa huoneessa, missä äkkiä alkoi näyttää hänestä niin vaaralliselta, ja Elsekin, ystävätär, jota hän niin suuresti ihaili, oli aivan toinen täällä kaupungissa, jopa käytti toisenlaista kieltäkin. Hän sanoi puolittain itkevään sävyyn:
"Minä menen mielelläni nukkumaan, jotta en kuule kaikkea tuota kauheutta."
"Onko se sinusta niin kauheata…?" Else ponnahti istualleen. "Sinähän olet hupsu! Voiko mikään olla ihanampaa kuin teatteri?"