"Kyllä, metsä ja maa ja — Jumala."
Viimeisen sanan hän lisäsi puoliääneen; mutta Else kuuli sen ja nousi sohvalta.
"Nyt minä laitan sinulle vuoteen, sinä saat maata tässä sohvalla."
Hän otti muutamia vierasta varten esille tuotuja sänkyvaatteita omalta vuoteeltaan ja laittoi makuusijan sohvalle. Kun Grethe oli mennyt levolle, avasi Else ikkunan.
"Ah, kuinka ilma on ihana! Hengitä sitä syvään, niin saat maistaa jumaltenjuomaa, saat nauttia ambrosiaa ja nektaria. Täällä sisällä juodaan mieluummin viskyä ja soodavettä." — Hän katsahti ylös kirkkaalle kevättaivaalle ja lisäsi ikäänkuin ajatuksissaan: "Jumala ei oikeastaan rakastane teatteria."
"Ei, Else, sitä en minäkään luule. Siellähän ei kukaan häneen usko, — mutta hauskaa siellä on."
Else nojasi kyynärpäillään ikkunanpieleen ja virkkoi pää puolittain ulkopuolella:
"Täytyy sentään antaa näyttelijöille yhtä ja toista anteeksi. Heillähän on niin paljoa enemmän kiusauksia kuin meillä muilla, ja ehkä heidän siveellisyyskäsitteensä juuri siitä syystä muuttuvat."
"Minusta tuntuu siltä, että voi olla vain yhdenlaista siveellisyyttä, ja ken ei sitä noudata, on kevytmielinen."
"Niin, mutta Grethe, voi tulla kiusauksia, ja kaikki olemme vain ihmisiä. Minä olen kuullut rakkaudella olevan niin valtavan voiman, että se täydellisesti muuttaa ihmisen. Se voi tehdä enkelistä paholaisen ja päinvastoin. Ja Jumalahan meille on rakkauden antanut."