Else ei viitsinyt hänelle vastata, vaan juoksi eteiseen vilkaistakseen saksan-kielioppiinsa ennen oppitunnin alkua.
"Ulos raikkaaseen ilmaan, olkaa niin hyvä! Läksyt luetaan kotona eikä täällä koulussa."
Rehtori siellä taas oli hänen kimpussaan, ja Else paukautti kirjansa kiinni, mutta rehtori katsahti hienosti hymyillen hänen jälkeensä, kun hän meni ulos.
— Tyttö on tottunut tekemään, mitä itse tahtoo; mutta…
Tässä keskeytti johtajan ajatuksenjuoksun herra Knudsen, laulunopettaja, joka tuli puhumaan Elsen lauluäänestä, joka hänestä oli erittäin kehityskykyinen. He pohtivat asiaa kellonsoittoon asti, jolloin oppilaat kokoontuivat ikäänkuin maanalaisen räjähdyksen aiheuttamalla rytinällä ja juoksivat luokkahuoneisiinsa.
* * * * *
Else soitti illallisen jälkeen ja lauloi "gluntteja" pastori Gaden kanssa. Pitkä, hoikka, kivuloinen pappi sai punaa poskipäihinsä kaikista noista iloisista ylioppilasajan muistoista, joita tuttujen sävelten vaikutuksesta tulvehti hänen mieleensä. Hän oli niin innokas pyytämään yhä useampia lauluja, ettei laisinkaan huomannut Elsen alakuloisuutta. Vihdoin sanoi rouva Karen:
"Else on varmaan väsynyt — ja hänellä on kai läksyjä luettavina huomiseksi."
Pappi katsahti Elseen.
"Lopetammeko siis?"