Oli päästy marraskuuhun, ja Else oli samana päivänä saanut Gretheltä kirjeen, jonka sisältö oli saanut hänet ajatuksissaan siirtymään takaisin täyshoitola-koulussa vietettyihin päiviin, ja äkkiä hänessä oli herännyt voittamaton halu päästä sinne jälleen. Hän näki rehtorin kookkaana ja voimakkaana edessään ja kuuli hänen milloin leikkisät, milloin kehoittavat sanansa; mutta ennen kaikkea hän näki eteisen kellon, tuon ison, valkoisen bornholmilaisenkellon, joka aina ärsyttävän tarkasti ilmoitti, mikä aika oli.
Se kello oli usein häntä suututtanut; rehtori vaati täsmällisyyttä, mutta Elsellä sitävastoin oli melkein sairaaloinen taipumus myöhästymiseen, ja sittenkin, vaikka hän jälkeenpäin niin hyvin kätki itsensä käytävässä jonkun toisen oppilaan taakse, rehtori kyllä keksi syntisen ja toimitti hänet esille, jolloin kehoituksia ja muistutuksia tuli oikein satamalla. Mutta rehtori oli sittenkin mainio. Hänellä oli niin paljon hymyryppyjä silmäkulmissa, ja vaikka hän kyllä toruikin tukevasti, näytti kuitenkin aina siltä, että kaiken pohjalla oli myötätuntoa, niin että hänestä täytyi pitää.
Grethe oli myöskin kirjoittanut, että koulussa hommattaisiin huvinäytelmä, ja rehtori oli tänä vuonna aikonut antaa Elsen esittää Inkerin osaa "Lomavieraissa", ja Poul Lange saisi näytellä Knudia; mutta siitä tuskin tulisi mitään, kun Else yhä pysyi poissa.
Niin, totisesti se niin on! Else sulki kirjeen, jonka oli lukenut kolmanteen kertaan, ja istuutui vastaamaan.
"Tässä ovat neidin kirjoituskojeet."
"Kiitos, Bodil, voitte laskea ne vuoteelleni." Else kääntyi häiritsemisestä närkästyneenä palvelustyttöä kohti; mutta hänen kasvonilmeensä muuttui, kun hän näki ilon, mikä loisti toisen silmistä.
"Olette kai hyvällä päällä tänään?"
"Niin, sitä olenkin; minä olen saanut pienen veljen."
"No, sepä vasta hauskaa!" Elsen huudahdus kuulosti kylläkin todelliselta, mutta sittenkin hänestä tuntui, että tuolla hauskuudella sai olla rajansa. Perheellä oli jo ainakin tusina lapsia, sen hän varmasti tiesi. Bodil jatkoi ilosta säteillen:
"Meillähän on kaksitoista tyttöä, niin että oli oikea onnenpotkaus, kun nyt tuli poika. Ja ajatelkaahan, neiti Else, rouva Mörck on luvannut tulla kummiksi."