"Tästä saat liittolaisen, isä. Neiti Grethekään ei pidä nykyaikaisista tansseista, ja itse puolestani tunnustan kernaasti, että pitkään aikaan en ole tanssinut niin suurella nautinnolla kuin juuri nyt. Vanhat tanssit ovatkin paljoa tyylikkäämpiä."
Asianajaja kumarsi Grethelle, joka tuskin tiesi, minne katsoa, mutta
Mörck hymyili ja taputti häntä poskelle.
"Minua ilahuttaa, että me kaksi olemme samaa mieltä, ja näyttää melkein siltä, että olette kääntänyt Svendinkin. No, istahtakaamme tähän, niin saamme hetkisen levähtää, ensi vuoroon asti."
Grethe voi tuskin hellittää silmiänsä Elsestä, joka lakkaamatta pyöri lattialla. Hän näki, kuinka kaikki, jopa hänen levollinen Erik-veljensäkin, olivat häneen hurmaantuneet, ja hän tuli hiukan hämilleen ja araksi ajatellessaan, että he pappilassa asuisivat samassa huoneessa.
Tytöltä pääsi pieni huokaus, ja Mörck, joka kaiketi osapuilleen aavisti hänen ajatuksensa, sanoi ystävällisesti:
"Nyt teidän täytyy luvata minulle, että pidätte oikein hyvää huolta Elsestä ja varsinkin viette häntä kävelyille. Hän ei ole oikein reipas; mutta raikas maalaisilma varmaan panee hänen poskensa punoittamaan, kunnes hän lopulta näyttää yhtä terveeltä kuin te."
"Kuin minä!" Grethe katsahti häneen ihan pelästyneenä. "Minähän olen kuin maalaisruusu, ja se on kai pahinta, mihin täällä kaupungissa voi ihmistä verrata."
Mörck kuuli pienen katkeran värähdyksen hänen äänessään ja sanoi lohduttaen:
"Kukaan ei tule iloisemmaksi kuin Elsen äiti ja minä, kun saamme hänet kotiin pienenä maalaisruusuna."
Grethe katsahti häneen kiitollisena, ja kun taaskin soitettiin valssia, tuli Svend takaisin, ja he tanssivat sekä sen että useita muita, eikä Grethellä ollut koskaan ollut niin hauskaa ja ihanaa iltaa.