* * * * *
Pastorin lapset olivat olleet Mörckillä yötä, ja seuraavana päivänä — huhtikuun ensimäisenä sunnuntaina — matkusti koko perhe Elsen vastaiseen olopaikkaan.
Rouvat Karen ja Ursula, jotka olivat nähneet toisensa vain muutaman kerran senjälkeen, kun papinperhe oli muuttanut Jyllantiin, tervehtivät toisiansa mitä sydämellisimmin, ja pian istuivat kaikki viekoittelevan kahvipöydän ympärillä. Puutarhatuvassa, joka sitten talven pakkasten oli ensi kertaa otettu käytäntöön, oli isot lasiovet ja ikkunat puistomaiseen puutarhaan päin, missä laajat nurmikot vilisivät orvokeista, lumikukista ja krookuksista.
"Täällä voi huomata, että on kevät!" Ursula-rouva veti syvään henkeänsä ikäänkuin hänelle olisi nautinto ahmia homeelta tuoksuvaa, ummehtunutta ilmaa, jota lämmin kaakeliuuni ja hyvänhajuiset sekakukat sen reunalla eivät vielä olleet ehtineet karkoittaa; mutta pappi sanoi hymyillen:
"Silmänne kylläkin voivat huomata kevään, muttei hajuaistinne. Täällä ei ole suinkaan miellyttävää. Aioinkin juuri ehdottaa, että kaikki siirtyisimme arkitupaan, kun kahvi on juotu."
"Minusta tuntuu, että me nuoret voisimme lähteä metsään kävelemään?" Erik katsahti kysyvästi Elseen, joka nyökkäsi myöntävästi; mutta Poul, jonka jalkineet olivat aiotut asfalttikäytäviä eikä ruokamullan kosteata nurmikkoa polkemaan, jäi mieluummin vanhemman väen pariin, kuten hän sanoi.
"Me, Karen, niitä vanhempia olemme." Ursula hymyili. "Minä olen juuri täyttänyt neljäkymmentäviisi, ja sinä olet tuskin vanhempi; mutta tuollaisen kavaljeerin silmissä me olemme jo ikämuoreja. Eikö totta, rakas poikani?"
Poul ei oikein tiennyt, mitä vastaisi. Olihan äiti oikeassa: hän oli vielä nuori. Poul virkkoi senvuoksi hiukan epäröiden:
"Jos näyttäisit yhtä vanhalta kuin olet, niin tuskin olisit teatterin primadonnana."
Hänen sanansa olivat tarkoitetut kohteliaisuudeksi, mutta rouva Ursula, joka alituisesti pelkäsi menettävänsä ulkonäkönsä ja sen mukana primadonnan aseman, tunsi pistoksen arimmassa kohdassaan ja poistui nopeasti arkitupaan. Hän alkoi hiukan kuumeentapaisesti kysellä Karen-rouvalta tämän perheestä, varsinkin rouva Vibeke Bangista, Karenin äidistä, joka oli ollut naimisissa rouva Ursulan sukulaisen, maisteri Knud Bangin kanssa.