Kirje oli valmis, ja Else juoksi käytävään noutamaan päällysnuttuansa. Tärkeimmät kirjeet hän tahtoi itse toimittaa postiin, ja tämä oli mitä tärkeimpiä. Siinähän puhuttiin koulunäytelmästä ja Poulista sekä kaikkein, kaikkein tärkeimmästä — kappaleen päähenkilöstä, hänestä itsestään.
* * * * *
Else ja Grethe istuivat yhteisessä huoneessaan pappilassa ja lukivat "Lomavieraissa" esitettäviä osiansa. Läksyjen lukeminen oli kauan sitten päättynyt. Se työ toimitettiin tähän aikaan mitä ripeimmin ja nopeimmin pois tieltä ja innokkaasti puuhattiin sitten tässä verrattomasti hauskemmassa toimessa.
Elsen oli määrä esittää Inkeriä ja Grethen neitsyt Tudsgaardia; Poul olisi Knudina ja muut osat olivat annetut yliluokan oppilaille. Kaj Wulff, joka muutteeksi oli jonkun aikaa haaveillut Gretheä saaden tytöltä kuitenkin jokseenkin viileää myötätuntoa, oli Elsen palattua muuttunut jälleen tämän ihailijaksi. Mutta silläkään taholla hän ei kohdannut ymmärtämystä. Else suosi enemmän Poulia, mikäli hän yleensä välitti muista kuin itsestään, — mutta nuorukaisesta tuntui, että tytöltä kokonaan puuttui sydän.
Hänen oli arvosteltava esitystä koulun lehdessä, ja hän kirjoitteli nyt joka ilta sivun toisensa perään Elsen näyttelemisestä, joka tietysti menisi loistavasti. Olihan parasta harjoitella ajoissa, ja jos arvostelusta tulikin pitkänlainen — se täyttäisi kaikki palstat ainakin kymmenkunnassa koululehden numerossa, — oli hän joka tapauksessa tuonut esille sekä hyviä että tärkeitä seikkoja.
Else veti lampun lähemmäksi itseänsä:
"Sehän ei valaise ollenkaan. Miksei teillä toki ole sähkövaloa? Onhan sitä muuten kaikkialla tässä kylässä?"
"Isä pitää enimmän öljylampuista. Ne ovat hänestä kodikkaampia ja hauskempia."
"Sait kai häneltä kirjeen tänä aamuna. Kuinka hän nyt voi?"
"Isä voi hyvin, niin hän kirjoittaa, ja syö ja juo hyvällä halulla."