"Niin, Skodsborgin sanatoriossa onkin mainio hoito, niin olen kuullut."
Grethe teroitti lyijykynää ja sanoi puolittain kuiskaten vilkaistessaan ovelle:
"Mitä sinä pidät kappalaisesta?"
"Oh, enpä tiedä. Hän on varmaan omituinen olento." Else hymyili hiukan hämillään. "Ja hän tuijottaa minuun suurilla unisilla juutalaissilmillään kaiken aikaa, kun hän on sisällä, niin että tuskin tiedän, mihin katsoisin."
"Hän on tietysti rakastunut sinuun kuten kaikki muutkin."
Grethen äänessä oli vivahdus katkeruutta, minkä Else heti huomasi; hän sanoi senvuoksi nopeasti:
"Sinä olet ehkä itse hullaantunut häneen?" Kun Grethe ei vastannut, vaan ainoastaan katsoi loukkaantuneena toveriinsa, jatkoi tämä hymyillen: "Mitä luulet Lain siihen sanovan? Jumaluusoppi ja lakitiede ovat kaksi kovin erilaista käsitettä — edellinen käsittelee haudantakaisen ja jälkimäinen tämän maallisen elämän asioita. Sanohan, kumpi on sinulle mieluisempaa."
"Minulle on mieluisinta mennä levolle; kello on kymmenen."
Else nauroi:
"Ihan varmaan sinä pidät kiinni juridiikasta, — näenhän, kuinka hyvin osaat päästä eroon kaikista hankaluuksista."