"Else, lopeta nyt tuo ärsyttely! Minä en todellakaan sellaisia hupsuuksia ajattele."
"Voi sinä pyhä Nepomuk! Hupsuuksia, sanot. Noin halveksivastiko sinä puhut kaikkein korkeimmasta tunteesta — rakkaudesta?"
"Tule nyt, Else." Grethe oli sytyttänyt käsilyhdyn, jota he aina käyttivät, kun heidän oli mentävä ullakon läpi päästäkseen alas huoneustoon. He astuivat hiljaa permannon yli ja lähestyivät portaita, kun samassa heidän kammiotaan aivan vastapäätä olevan päätyhuoneen ovi avautui ja kappalainen, pastori Mortensen, näyttäytyi. Hänelläkin oli lyhty kädessä. Hän virkkoi ujolla, melkein nöyrällä äänellä:
"Olin juuri menossa sanomaan hyvää yötä rouvalle — ja kenties tulisi meidän laulaa pieni iltavirsi?"
"Se ei ole meillä täällä tapana, me laulamme vain aamuvirren."
Grethe sen ilmoitti; mutta Else virkkoi ripeästi:
"Eikö herra pastori sitä vielä tiedä, vaikka on ollut täällä kaksi kuukautta?"
"Kyllä… mutta ajattelin…"
"Että voisitte muuttaa talon tapoja pastori Gaden poissaollessa? — Ei, hyvä kappalainen, siksi kunnioitamme täällä liiaksi paljon vanhaa järjestystä."
Else riensi portaita alas, ja hänen perästään Grethe, jonka oli hyvin vaikea pysyä vakavana. Elsehän aina sai hänet nauramaan.