Elsellähän ei ollut mitään kirjettä odotettavana; mutta Grethe kiiltävine kultasormuksineen, jonka hän oikein antoi loistaa päiväpaisteessa, avasi kärsimättömästi pensasaidan portin nähdessään miehen tulevan ja ojensi kätensä. Tämä katsoi vakavasti nuoriin, hymyileviin neitosiin ja sanoi:
"Nyt tästä tulee muuta miettimistä kuin rakkauskirjeitä. Saksa on julistanut Venäjää vastaan sodan."
"Mitä sanot?" Molemmat tuijottivat häneen säikähtyneinä. "Lähteekö
Tanskakin mukaan?"
"Tietysti se lähtee; mutta voittehan itsekin lukea lehdistä. Pian kai täällä asetetaan sotajoukot oikein liikekannalle."
Posti-Ole kulki reppuineen edelleen, ja neitoset riensivät rakennuksen taitse keittiöön, missä tiesivät Karen-rouvan oleskelevan. Kaikki ikkunat ja ovet olivat auki puutarhaan päin, ja palvelustytöt puuhailivat ruoka-astiain pesussa aamiaisen jälkeen. Karen-rouva seisoi ison lieden ääressä, missä padat kiehuivat, ja niiden poreilevaa sisältöä täytyi alituisesti kuoria; ja kaiken aikaa rouva suori otsaltaan hiuksia, mitkä pieninä hienoina kiharina pilkistivät esille huivin alta.
"Äiti!" Grethen ääni vapisi. "Saksa on julistanut sodan Venäjää vastaan."
Karen-rouva antoi kuorinkauhan eräälle piioista ja sanoi nopeasti: "Kristine, pidä varalla hillokattilaa, sillävälin kun minä käyn sisällä. Lisää turvetta tuleen, jottei se palaisi liian voimakkaasti, ja pane pari rengasta hellaan. Ota keitos tulelta niin pian kuin se on kirkasta ja pane sitten liha liedelle päivällistä varten."
Hän meni sisälle Grethen seuraamana, joka kulki Svendin kirje painettuna vasemmalle puolelle poveansa vasten ikäänkuin sieltä tekisi kipeätä; mutta Else lähti ulos puutarhaan. Hän meni puiston perälle veräjän luo ja hiipi siellä muutamien sireenipensaitten alle, jonne hän Grethen kanssa kerran oli laittanut penkin, ja istahti sinne miettimään surullista uutista.
Jos Tanska nyt joutuisi mukaan sotaan, niin täytyisi hänen molempien veljiensäkin lähteä — ja Erikin myös. Hän ajatteli myöskin Poul Langea, joka vielä kerran onnettomasti kosittuaan oli matkustanut Grönlantiin. Hän kai pääsisi vapaaksi. Kunpa Else voisi lähettää nuo kolme muutakin sinne! Täytyikö noiden reippaiden, kunnollisten nuorten miesten lähteä tappamaan toisia, saadakseen itse surmaniskun tai joutuakseen raajarikoiksi senvuoksi, että suurvallat eivät voineet sopia? Oliko se inhimillistä — tai oikeammin kristillistä? Ja kuitenkin ne olivat kristittyjä maita. Mikseivät ne harvat, joilla oli toisilleen kaunaa, voineet tapella keskenään? Miksi täytyikään kaikkien rauhallisten ihmisten lähteä mukaan ja heidän rintansa täyttyä vihasta lähimäisiänsä vastaan?
Mutta ehkei ollut syytä siitä asiasta murehtia; sillä nykyisellä suurten keksintöjen aikakaudellamme sota pian loppuisi, ellei se olisi aivan mahdotonkin, — niin oli hänen isänsä usein sanonut.