Takaveräjä narahti, ja Else kumartui eteenpäin nähdäkseen, kuka sieltä tuli.
"Erik!" Hän riensi ihmeissään vastaan, ja nuorukaisen huudahdus osoitti yhtä suurta kummastusta, kun tämä näki hänet. Reippaasti hän ojensi tytölle kätensä:
"Olette kai kuullut?" Else nyökkäsi ja Erik jatkoi: "Odotamme joka päivä, joka hetki mobilisoimiskäskyä, ja meidän on oltava valmiit. Otin itselleni vapautta tänään iltapäivällä, minun täytyi käydä kotona; mutta en aavistanut tapaavani teitä täällä. On sentään hyväkin; sillä eihän koskaan tiedä, mitä voi tapahtua."
He menivät molemmat kuin äänettömästä sopimuksesta isoon lehmus-huvimajaan, joka sijaitsi puutarhan kulmauksessa, ja istahtivat penkille toistensa viereen.
Erik alkoi puhua. Hän ei katsellut neitosta, vaan istui etunojassa kädet polvien varassa; mutta Else istui suorana hänen vieressään.
"Minä matkustan nyt pois, ja Jumala yksin tietää, tulenko koskaan takaisin; mutta sen teille sanon, Else, että olen kärsinyt hyvin paljon teidän tähtenne. Minä pidän teistä, sen te tiedätte; mutta minä olen taistellut kovan kilvoituksen itseni kanssa, ja vasta kun tunsin, että rakkauteni oli kaikkea muuta suurempi, ymmärsin, että se oli turhaa. —
"Ettehän te pitänyt minusta, ja mitä silloin hyödytti uhrata toimialani matkustaakseni teidän kanssanne ulos maailmaan, varsinkin kun kaikkein vähimmin sovellun impressarioksi. Käsitin kyllä, että elämä ilman teitä olisi tyhjää, sisällötöntä ja sietämätöntä — mutta käsitin myöskin, että te, joka olette niin kaunis ja hyvä ja lahjakas, ette koskaan voisi tulla talonpojan vaimoksi. —
"Minähän olen vain yksinkertainen mies; mutta rakkauteni teihin on niin suuri, että kysyessänne minulta, tahtoisinko luopua toimialastani seuratakseni teitä, tunsin, ettei ollut muuta valittavaa kuin: joko — tahi. —
"Mutta onhan hyvä, ettei niin voi käydä; sillä nythän voin mitään ajattelematta syöksyä kuolemaan taistelutantereella; sillä varmaa on, että ellei täällä tule sotaa, niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi sinne, missä apuani enimmin tarvitaan."
"Erik, ettehän toki sitä tarkoita! Erik, Erik, ettekö siis käsitä, etten voisi ollenkaan enää laulaa, että jokainen sävel takertuisi kurkkuuni ajatellessani teitä, Erik, omaa ystävääni?! Minä rakastan teitä paljon, paljon enemmän kuin kaikkea muuta maan päällä!"