— Minun vuokramatamini oli oikeata lajia, kyllä sillä oli kita ammollaan… Ensin se kaasi kokonaisen ämpärillisen vettä hänen päälleen, sitte hän sanoi: "Tässä oli nyt lumivyöry, ei kai Jungfrau [Vvuori Sweitsissä, jonka nimi on Jungfrau (neitsyt). (Käänt. huom.)] ole kaukana." — Sitten tuli poliisi… Frohin eno otti tämän niskasta kiini ja sanoi, — oliko tämä se neitsyt ja saisiko sitä koettaa! Kuvitelkaa…
Ja minä koitin enoa rauhoittaa sanoen: olkaa hyvä ja rauhoittukaa! Mutta tämä vaan huusi, — viisikymmentä guldenia on mennyt hukkaan. Matami sanoi… "viidelläkymmenellä guldenilla hän aikoo saada neitsyeen… Sellainen kollon poski! Viidelläkymmenellä guldenilla ei saa imisäsikaakaan, joka vielä olisi 'neitsyt'."
Senjälkeen ukko maksoi kympin ja hävisi pois kuin sauhu.
Kertomus herätti yleistä naurua.
— Miksei Froh sinua nainut, kysyi Bine käytännöllisenä ihmisenä.
— Hänen piti jatkaa lukujaan, puolusteli Fanni kiihkeästi.
— Ja sitten se puujalka teki esteitä avioliitolle, kikatti Putzi.
— Koska hän sinua rakasti, sanoi Bine painolla, — niin todellisena rakastajana hänen olisi pitänyt sinut naida.
— Niin kuin Cyrill, sanoi Rampa-Anna juhlallisesti.
— Pidä suusi kiini sika!