— Miksi en kuuluisi niihin, — kysyi hän.
— Te olette minusta liian nahjusmainen, — sanoi Gisi mennen pois.
— Hyvää, likkaseni! — Mitä sanot siitä ennustuksesta?!
— Naisten tapa puhua! — Ehkä hän tarkoittikin minua, kun hän hyväili sinua. — Musta mies nauroi lähtien Gisin jälkeen.
Ovessa hän tapasi lääketieteen ylioppilaan Gust. Brennerin, joka tarttui hänen olkapäihinsä ja kierrähti hänet ympäri.
— Ei saa Seidner liioitella! — sanoi hän iloisesti.
— Viisaustieteilijämme, — huusi hänelle ruskeakutrinen, — katsokaa hän seisoo kuin luentosalin ovella — kuin olisivat hänen ainoat elävät ja viehättävät lemmittynsä — fysiikka ja matematiikka, — Gustel kulta! —
Seidner istahti kohottaen olkapäitään. — Pitää osata mukautua asianhaarojen mukaan, — huomautti hän kuivasti.
— Mailmanmiehinä, ystävä Gust, olemme esiintyneet kömpelösti: Olemme erehtyneet. Birkner ei ole enää täällä. Mitä tarkoittaa arvoisa kohtalon impi? Minä puolestani sanon, että kahvi on hyvä, tuo tyttö ei ole hassuimpia ja viisaustieteilijämme on täydessä sähkössään.
Gisi oli ovella; vaalean tukkansa hän oli palmikoinut, pukeuduttuaan heleän siniseen suoraan pukuun. Hän keikaili pöydän ääressä oleville.