— Kas vaan ajatteli Gust, — hän on kai ollut sairashoitajatar ja muistaa vähän entisestään, mutta älykäs hän on kaikissa tapauksissa. —
Ja Gust tunsi, kuin olisi kiusottava paino pudonnut hänestä tämän havainnon jälkeen.
— Voiko kirjoittaa reseptin täällä?
— Teidän täytyy tulla minun huoneeseeni.
— Tulkaa vielä takaisin tänne tänään, rakkaani, — rukoili Fanni. —
Mitä saan syödä? Milada ei anna minulle kerrassaan mitään.
— Se on oikein. Te saatte syödä vaan soppaa, maitoa, valkoista lihaa, ei mitään ryyditettyä — eikä väkijuomia.
— Ennen olen syömättä.
— Niin, Fanni, nyt et saa enää kerjätä konjakkia.
— Onko sekin väkijuomaa?
Gust meni kiireesti käytävään. Milada tuli perästä kasvot kouristuksen tapaisesti hillityt. Sitten he antoivat tunteilleen vallan. Milada laski kätensä helmaansa taivuttaen yläruumiinsa eteenpäin ja nauroi. Gust laski kätensä selän taa nojautuen seinään yhtyen nuorekkaan Miladan iloon.