— Hyvä mies, tahi toisin sanoin, tyhmä, — ärähti Gust karkeasti harmitellen, että oli joutunut näin likeisistä asioista keskustelemaan.
— Oletteko ollut sairaanhoitajatar? — sanoi hän heti sen jälkeen.
— En ole koskaan sitä ollut.
— Oletteko käynyt ylioppilaskamareissa?
— En ole asunut tätä katua loitommalla, — sanoi Milada, — olen syntynyt täällä, — en tunne paljoa muuta maailmaa.
— Miten tämä on selitettävissä, — sanoi Gust lyötynä, katse harhaillen kirjojen yli.
— Minulla on ollut muutamia vuosia ystävä, — ihmeellinen opettaja, joka on lämpimästi minua holhonnut. — Minä, — Milada sivalsi otsaansa ja puhui hyvin nopeaan seuraavan, — olin jo kovin rappiolla. Olin menettänyt kaiken itsekunnioitukseni, — kun Horner tuli. — Tunnetteko apu-opettaja Hornerin?
Vastaamatta kysymykseen räjähti Gust sanomaan: — Miten teidänkaltaisenne nainen voi elää tällaisessa talossa? Miten voi ihminen, jolla on ollut älyä oppia tuo kaikki, kestää tässä ympäristössä!
— Minua tarvitaan, vastasi Milada hiljaa.
— Oletteko osakas?