— Te olette tarkka liikkeen harjoittaja, — sanoi hän.
— Onko teillä mitään liikettä vastaan? — antoi hän takaisin.
— Minä halveksin sitä, että kokoatte kultaa noitten kurjien olentojen kustannuksella.
— Tiedättekö, että useat noista olennoista, esimerkiksi Fanni, olivat niin tyystin huonon ravinnon kuihduttamia, että heidän oli pakko ryhtyä tähän ammattiin. He olisivat muuten täydelleen sortuneet. Tämä talo antaa heille toki välttämättömimmät elintarpeet.
— Ja he eivät täällä sitten sorru — Fanni myös, — Gust jäljitteli
Miladan puhetapaa.
— Olette oikeassa, — myönsi Milada kovin vakavana, — heidän täytyy sortua kaikissa tapauksissa.
— Minun mielestäni on sangen surullinen liike se, joka heitä auttaa sortumisessansa.
— Te syytätte liikettä siitä, — vastasi Milada lyötynä pudistaen päätään. — Liike on vaan järjestynyt taloudellinen ilmiö, joka on syntynyt siksi, että sen tarve on laajalle ja voimakkaana levinnyt, esiintyen kaikilla kaduilla.
— Elämä vaatii uhreja. Mutta tässä on kysymys yksilön kunniantunteesta, — sanoi Gust rikkiviisaana vetäen päällystakin yllensä.
— Vahinko vaan, että nälkä ja epätoivo on usein voimakkaampi kuin kunniantunto, vastasi Milada puoliääneen.