Tämän Gust sanoi neiti Millerille itselle, joka hymyili kovin ystävällisenä hänelle.
Mutta tuskin Gust oli päässyt talon näkyvistä, ennenkuin Miller ryntäsi raivopäänä Putzin huoneeseen haukkuen häntä aasiksi, raadoksi, juonittelijaksi… Ja jos hänellä oli vielä aikomus pelata sairaan osaa, niin menköön kunnan sairaalaan… Miller oli saanut kyllin tohtoroimisesta… Jos tohtori vielä kerran pistää nenänsä taloon, niin kadulta itsensä jälleen löytää… Jos joku sairastuu, niin kutsutaan Lamberg ja Miller maksaa! Hänestä näyttää, kuin tuo miesriiviö ylioppilaaksi toisi mukanaan tauteja taloon… Kokeilee ihmisillä kuin nautakarjalla… Heti paikalla kutsutaan Lamberg taloon… Niin… Sitten saa kyllä asian oikean ladun…
Putzi itki ja valitti, — nousi kuumeisena vuoteeltaan ja kompuroi saliin… Neiti Miller sai nähdä, että hän ei oikeastaan ollut sairas… Miksi kutsuttiin tohtori Lamberg?
Milada lähetti hänet tietysti takaisin vuoteelle kuunnellen olkaa nostaen hallitsijattarensa haukkumisia ja pistopuheita.
Seuraavana päivänä tuli tohtori Lamberg taloon. Hän näki heti, että Putzilla oli lavantauti, sadatteli, että hänet niin myöhään haettiin sairaan luo, määräsi Putzin heti kunnansairaalaan ja että hänen huoneensa ja tavaransa piti sauhuttaa.
— Noh niin, — tämä on kaunis juttu, — noh, nyt sen tietää, mistä se on alkunsa saanut — sanoi Miller sapekkaana ja purevan syyttävänä.
Miladan täytyi juosta sairaalan vastaanottokansliaan, eikä hänellä ollut aikaa avustaa mielipuolena itseään puolustelevaa Fannia, jota Millerin käskystä tohtori Lamberg syynäsi. —
Lamberg sanoi tuntevansa Fannin jo Goldscheiderin ajoilta saakka,… silloin hän jo epäili häntä… Nyt olisi toki paras… että tuo "pieni vaarallinen otus", — Lamberg kutitti Fannia kaulasta, — "toimitettaisiin talosta." Keuhkotautibasillit eivät ole hauskoja asukkaita pitää huoneissaan. —
Tuskin oli Lamberg hävinnyt talon ovesta, kun Miller rupesi raivoomaan. — Noh nyt kannattaisi suudella rakkaan herra Gustin käsiä! — sanoi hän Fannille, joka ihan höperönä istua tuijotti puolialastomana. — Toinen sai lavantaudin, toinen keuhkotaudin häneltä. — Kyllä se oli senkin tohtori! — Tuli suoraan leikkaushuoneesta; ja maleksi sitten täällä… Hän siitä nyt sai vahingon kärsiä, mutta sen hän mielellään kesti, kunhan vaan hän itse ja muut tästä lähtien säästyisivät herran tohtoroimiselta…
Fanni kuuli vain yhden ajatuksen… Hänen täytyi lähteä talosta. Tänne hän oli jo kotiutunut, täällä olivat ihmiset toki ystävällisiä, täällä hän oli "pikku Fanchon."